perjantai 29. marraskuuta 2013

Jotain liikunnasta

Olen aikakausiliikkuja.
Kuvittelen usein muuttuvani elämäntapaliikkujaksi. En usko kuitenkaan oikeasti sellaiseksi koskaan muuttuvani. Ehkä pitää tunnustaa, että perusluonteeltani olen sohvan nurkassa viltin alla majaileva kotikissa. Mutta, olenpa myös havainnut, että selkä ei kestä, pää ei kestä eivätkä vaatekoot vastaa omia kriteereitäni, jos antautuu tuolle kotisohvan viettelykselle.
No, rehellisesti, viimeinen kohta taitaa painaa pään sisäisessä vaa’assa eniten. Ainakin silloin kun kiistelee pirun ja enkelin kanssa mennäkö puntille vai ei. Ennätys: vaihdoin mielipidettäni kuusi kertaa kahden minuutin kävelymatkalla työhuoneesta parkkipaikalle. Puntti voitti.. koska muuten olisi tullut huono omatunto. Nainen on kimuranttiolento. Siispä maksan kuntosalijäsenyyttä, yritän pitää yllä peruskuntoa välillä iloisemmin välillä kiukutellen, ja välillä ihan intoudun teholiikkujaksi.
Nyt on päällä teholiikkujavaihe. Energiaa löytyy, liikunnan iloa puskee pintaan ja kauheasti saa päivän aikana aikaiseksi vielä työpäivän jälkeenkin. Kauanko kestää, tiedä häntä. Ja että se sitten harmittaa, kun kaivaa itsellensä sen kuopan siihen pehmeään sohvan nurkkaan ja muutamien viikkojen päästä huomaa kadottaneensa kunnon. Kunnon, jonka eteen sitä tällä hetkellä rehkii niin kovasti. Ja taas suklaa lohduttaa.
Tadaa. Kierre on valmis.
Ehkäpä tällä kertaa muutunkin elämäntapaliikkujaksi.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Suolaista lehtitaikinasta

Olen oppinut fanittamaan lehtitaikinaa ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että levyistä saa sekä suolaista että makeaa tarjottavaa nopeasti ja täytteeksi käy aika pitkälti mitä vain kaapista löytyy.

Tällä kertaa kokeilin tuorejuusto-kasvis-mozzarellayhdistelmää. Sekoitin pilkotut tomaatit ja oliivit aurinkokuivattutomaattituorejuustoon. Leikkasin lehtitaikinasta neliöitä ja laitoin kasan täytettä neliön keskelle. Päälle vielä pari siivua mozzarellaa. Voitelin neliöiden reunat kananmunalla ja sitten väkerrykset uuniin. Nautitaan lämpimänä ;)


perjantai 22. marraskuuta 2013

Hali sulle, hali mulle

Mukavaa viikonloppua! Me ajateltiin ottaa ihan rennosti ja pakoilla räntäsadetta tässä villapeiton päällä.



torstai 21. marraskuuta 2013

Pitsiä kehyksiin

Kikerrystä syysillassa ;)

Vanhojen pienten valokuvien laittaminen kehyksiin on jotenkin itselleni haasteellista. Pienet kehykset eivät näytä hyllyillä oikein miltään ja isoihin kehyksiin pienet kuvat katoavat. Olen yrittänyt ratkaista ongelman laittamalla kuvien taakse vanhoista kirjoista revittyjä sivuja ja esimerkiksi pitsiliinoja.

Nyt uutta valokuvakehystä kootessani huomasin, että eihän pitsiliinan välttämättä tarvitse edes mahtua kehykseen. Jätin liinan roikkumaan yläreunastaan kehyksen takaa ja käänsin ylijääneen osan etupuolelle. Rypysin liinan vielä satiininauhalla. Sopii hyvin tuon eteisen hyllyn vanhanajan tunnelmaan :)


keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Neaton perässä

Roope on kova vahtimaan robotti-imuria. Ihan varmuuden vuoksi pitää käydä kurkistamassa mitä ihmettä se laite tekee. Imuria ei pelätä, vaan seurataan kiinnostuneena. Tosin jos imuria lähtee tulemaan kohti, niin sitten pitää tassuja siirtää. Odotan koska Roope keksii että imurin kyytiinkiin voisi hypätä. Pitäisiköhän alkaa opettamaan moista temppua?


tiistai 19. marraskuuta 2013

Röyhelökakku 11-vuotiaalle

Kummitytön synttäreille tein röyhelökakun, jota aiemmin testaisin jo ystävieni 30-synttäreillä. Täytteeksi tuli marenki-voisekoitus, johon sekoitin mukaan mariannesuklaalevyn. Lisäksi ripottelin väliin mariannerouhetta. Samalla ohjeella siis menin kuin aiemminkin ;) Kakun päällinen tuosta nimen alta on myös mariannerouhetta.

Alimmainen kakku on gluteeniton. Päällinen on myös mariannerouhetta. Kakun reunat tein leikkaamalla sokerimassasta suiroja ja laittamalla niitä kerroksittain kreemillä päällystetyn kakun reunoihin. Astetta helpompi vaihtoehto tuolle rypyttämiselle, joka vaatii hieman aikaa. Silloinhan sokerimassasuirojen reunat pitää painella alias rypyttää. Veitsen pää toimii tässä muuten aika hyvin, siis normaali ruokaveitsi ja veitsen "ei leikkaava" pää. Sille on varmaan olemassa joku ihan sanakin, jota en nyt muista.




maanantai 18. marraskuuta 2013

Komia mustavalkokolli ;)

Jos Täplästä on poseerauskuvia niin pitää olla Roopestakin. Ylempi kuva antaa todenmukaisemman kuvan poitsun oikeasta koosta. Alimmainen on otettu tarkasti linjoja suosivasti ja edullisesta kuvakulmasta. Tiukka tuijotus pyöreillä keltaisilla silmillä paljastaa että kyseessä on sama karvapallo. Joka näytti molempien kuvien jälkeen yhtä hämmentyneeltä, mitä se sohii tolla laitteella. 



perjantai 15. marraskuuta 2013

torstai 14. marraskuuta 2013

Vinkki farkkujen lahkeiden lyhentämiseen

Pinterestistä löydetty vinkki farkkujen lahkeiden lyhentämiseen. Tämän avulla lahkeissa säilyy alkuperäinen tikkaus :)

Sovita farkut ja merkitse nuppineulalla sopiva pituus. Käännä sen jälkeen lahkeen alareuna tuohon merkitsemääsi kohtaan.



Neulo farkkujen lahkeet nuppineulojen kohdalta. Olennaista on että sivusaumat on nuppineulotettu samaan linjaan.
Neulomisen jälkeen leikkaa ylimääräinen osuus pois ja huolittele reunat siksakilla.Käännä lahkeen reunat oikein päin ja silitä. Tadaa :D

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Ei kai mun tarvii osallistua

Tässä on kyllä joku väärinkäsitys, jos emäntä kuvittelee, että osallistun jotenkin tuohon siivoamiseen. En osallistu. Roope intoilee jostain syystä nyt ihan hirveästi. Se ei pysy linjassa: henkilökunnan tehtävä on siivota, ja meidän kuuluu sekoittaa.

Parempi pysytellä eteisessä, mahdollisimman kaukana kaikesta touhusta, ettei ne vaan luule että jotenkin kannattaisin tällaista toimintaa.

Täpä 



maanantai 11. marraskuuta 2013

Royal Canin Sterilized

Meillä on päädytty syömään lähes pelkästään kuivamuonaa. Penturuoan jälkeen siirryttiin siis Roayl Caninin Sterilized nappuloihin, joita tilaan kaksi jättisäkkiä samassa paketissa Zooplussalta. Aluksi molemmat olivat vähän sitä mieltä, että tää ruoka on ihan tylsä juttu eikä yhtään niin hyvää kuin pentumuona. Mutta nykyään näistä nappuloista intoillaan ihan yhtälailla :) Käsittämätöntä, että kissa jaksaa kehrätä samalle ruoalle joka päivä...

Nappuloiden lisäksi annan raakaa jauhelihaa, kalaa ja katkarapuja silloin tällöin. Onpa tuolla kaapissa ihan Latziakin, mutta kun on tottunut noihin tuoreisiin herkkuihin nappuloiden ohella niin tuntuu että Roope on ihan loukkaantunut jos kuppiin ilmaantuukin Latzia eikä lihaa tai kalaa. Roope on kyllä muutoinkin enemmän nappuloiden kannattaja. Täplä sen sijaan syö veljen jämät ruoasta kuin ruoasta ;)

Meillä on muuten nappuloita aina kupissa. Siltikin aamuisin ja iltaisin kissat pyytävät että käyn laittamassa kuppiin vähän lisää kuivamuonaa. Sitten vasta syödään. Tapojensa orjia ovat ;)




perjantai 8. marraskuuta 2013

Neato robotti-imuri - kotieläimen omistajan "must have"

Valmistautukaa ylitykseen ja ylenpalttiseen kehumiseen.

Kotieläimen omistajan perusongelma: karvoja jokapaikassa. Kissanomistajan perusongelma: kissanhiekkan epämääräinen leviäminen lattialle. Ratkaisu: imuri. Kotona pitää imuroida kaksi kertaa viikossa, jotta karva- ja hiekkatilanne pysyyy jotenkin hallinnassa (todellisuus: kerran viikossa). Lisäksi pidän itsepäisesti valkoisia sohvia, jotka pitää imuroida kerran viikossa (todellisuus: kerran kahdessa viikossa).

Tämän realiteetin tunnustettuamme, päätimme hankkia robotti-imurin. Hieman skeptisesti olen niihin suhtautunut, kuvitellut, että laite on ihan liian kallis ja toimiiko se nyt muka. Yhdysvaltojen lomareissulta ostimme kuitenkin Neato-merkkisen robotti-imurimen. Hinta oli Best Buy -elektroniikkakaupassa noin 380 euroa. Tarkkaa dollarihintaa en muista. Imurin laturi sopii myös Suomen sähköverkkoon ilman muuntimia, kunhan vain laittaa töpseliin adapterin, jotta saa pistokkeen kiinni Suomessa. 

Neato pakattiin käsimatkatavaroihin, sopi mainiosti pieneen vedettävään laukkuun, ja kuljetettiin kotiin. Turvatarkastuksissa odotin tosin mielenkiinnolla, koska minua pyydetään avaamaan laukkuni, mutta en päässyt kenellekään selittämään, että tämähän on imuri. Harmi, melkein olisin toivonut sitä ;)

Neato on suunniteltu erityisesti kotieläinkoteihin ja toisaalta perheisiin, joissa kärsitään allergioista. Tehot ja karvojen imukyky pitäisi siis olla kohdillaan. Ja niin muuten on :D Laite käy tarkasti läpi matot ja kulmat. Käy välillä lataamassa itsensä. Ja jatkaa taas siivoamista. Uskomatonta. Paras laite ikinä.

Neatossa on pölyä ja roskia varten säiliö, joka on helposti tyhjennettävissä roskikseen. Pieniä säätöjä kotona tosin joutuu tekemään. Räsymattojen omistajien kannattaa varautua siihen että hapsut jumittavat koneen alla pyörivän rullan. Ohuita verhoja ei kannata jättää roikkumaan maahan asti, jumiutus koittaa myös silloin. Neato menee mielellään myös kaappien alle, mikä on sinänsä hyvä, paitsi jos kaapit ovat juuri sillä korkeudella, että kone pääsee vaivoin alla mutta jää jumiin kaapin alle. Mikäli matka näistä syistä estyy, kone sammuttaa itsensä ja jää odottamaan apua. Kunhan nämä asiat kotona viilaa kuntoon, Neato toimii kerrassaan mainiosti. Laitan koneen aamulla päälle, ja tulen iltapäivällä kotiin, lattiat ja matot on imuroitu. Neato on laturissaan lepäämässä.

Ja siinä samalla tulee kissoille päiväksi viihdykettä. Täplä ja Roope eivät ole laitetta pelänneet. Pikemminkin se tuntuu olevan hauskaa seurattavaa.

Kyllä, olen rakastunut. Robottipölynimuriin.



keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Pihakeinun öljyäminen

Kesän projekteja muistellessa :)

Toissa kesänä saimme häälahjaksi pihakeinun. Vuoden verran keinu sai olla pihassa käsittelemättömänä. Puiden käsittelyaineen piti kuulemani mukaan kuivahtaa. Tämä kesänä sitten pääsin käsittelemään keinun. Keinulle tehtiin pihan reunaan oma paikka, joka päällystettiin liuskekivillä osana isompaa piharemonttia.

Öljysin keinun Tikkurilan värjätyllä öljyllä. Väriksi valikoitui harmaa. Kuten kuvasta näkee keinusta tuli enemmänkin tumman ruskea. Tosin sävyssä on harmaa vivahde :) Ongelmana oli,että öljypurkin sekoittaminen osoittautui haasteelliseksi. Purkissa kyllä varoitetaan, että sekoita öljypurkki huolella. Minä sitten ravistelin, pyörittelin ja heiluttelin. Sitten avasin purkin ja sekoitin puukepillä. Kuvittelin, että tämä riittäisi. Ei riittänyt. Kun olin hyvässä vauhdissa toisen istuimen kohdalla, yhtäkkiä pensselissä olikin vaalean harmaa väriklöntti, jonka tietenkin onnistuin sutaisemaan keinuun. Upsista. Ei mennyt niinkuin Strömsössä. Onneksi kyseessä on öljy, joten sain imettyä rätillä osan väristä takaisin, ja sävy ero tasoittui öljyn kuivuttua.

Tämän jälkeen avasin uuden purkin samaa öljyä, enkä ravistanut sitä kuin vähän. Väri pysyi siis keinussa onneksi muilta osin samana. Jos olisin tällä kertaa sekoittanut vaalean harmaan värin muun öljyn sekaan, väri ero olisi ollut varmaan vähintäänkin erikoisen näköinen ;)

Keinu oli nopea käsitellä, ja öljy levittyi todella helposti, eikä valunutkaan pahasti. Öljyä oli myös mielestäni paljon helpompi levittää kuin maalia. Pienistä haasteista huolimatta olen tyytyväinen lopputulokseen. Keinu sopii ympäristöönsä nyt paljon paremmin, eikä vaalea puu pistä silmään pihaa katsellessa.




tiistai 5. marraskuuta 2013

Täpä puuttuu peliin

Yksi Täpän parhaita puolia on kissamaisuus. Täpää ei niin vaan silitetä. Kättä väistetään, ja silityksiä tullaan hakemaan - vaatimaan - sitten kun niitä halutaan. Syliin tullaan kun halutaan. Peiton alle tunkeudutaan nukkumaan joka ilta, kolosta kuin kolosta.  Ja yritäpäs olla antamatta neidille ruokaa silloin kuin neiti haluaa. Tällä sitkeydellä pärjää kissanelämässä ;)

Scrabble-ilta sai ylimääräisen osallistujan kun Täpä kaivautui sohvalla kylkeeni kiinni. Siinä sitten jaoin kisun kanssa saman viltin seuraavat tunnit. Peliin voi osallistua siis viltin altakin, kun on tarpeeksi taitava pelaaja kyseessä ;)


maanantai 4. marraskuuta 2013

Vatsa vatsaa vasten

Me ollaan villaviltin päällä ja vielä lämmitetään toisiamme vatsa vatsaa vasten. Tämä syksy on tosi kylmä. En usko henkilökunnan höpötyksiä siitä, että muka liioittelen. Tosin Roope ei jostain syystä palele yhtään niin paljon kuin minä. Vähän on erikoista sekin, että Roope pystyy olemaan vieläkin ulkona minuuttia kauemmin. Mulle riittää hyvin sen kääntyminen terassilla, ja sitten olen jo valmis siirtymään ikkunan lämpimämmälle puolelle. Olen suunnitellut pysyväni siellä ensi heinäkuuhun asti.

Yritän parhaani mukaan hakeutua pattereiden viereen nukkumaan. Iltaisin odotan sängyssä jo hyvissä ajoin, että emäntä tulee lämmittämään minua. Kaivaudun sitten peiton alle emännän ja isännän väliin nukkumaan, ja pikkuisen siinä pitää aina kehrätäkin kun siinä vieressä peiton alla on niin lämmin.

Ja vielä on kuulemma jotain luntakin tulossa. Vaadin saada oman patterin. Ja villasukat.

Täplä



perjantai 1. marraskuuta 2013

Lego-kakku 30-vuotiaalle :)

Tässä jälleen yksi kakun koristeluidea jakoon :)

Kaverin kolmekymppisille tein tarjottavaksi ja samalla lahjaksi lego-kakun. Synttärisankari kun on nähtävästi sisimmässään ikuinen legopoika ;) Kakkupohja on tumma suklaapohja, joka on täytetty mariannesuklaalla ja mariannerouheella maustettua marenki-voiseosta. Kaloreiden määrää ei kannata laskea tämän herkun kohdalla... Voin taata, että kakku tekee kahvipöydässä kauppansa.

Kakkupohjat paistoin normaalisti pyöreissä irtopohjavuoissa. Pohjista on sitten leikattu legopalikoiden muotoisia paloja. Päällyste ja legoukot ovat marsipaania. Näppärää, kun nykyään on saatavilla myös mustaa marsipaania. Tuossa kuvassa mustan marsipaanin pinnalla on vielä tomusokeria kaulinnan jäljiltä, mutta sen saa pois kun sivelee marsipaanin pintaa hieman vedellä.

30v-teksti ja ukot on koottu elintarvikeliimalle. Tein erikseen ukoille paidan, housut, pään ja kädet ja liimasin ne sitten yhteen. Silmät ja suukin on tehty marsipaanin paloista. Liima on yllättävän toimivaa kunhan malttaa antaa koristeiden kuivua rauhassa. 

Leivontailoa kaikille!